Häväisty Pitsimekko

Hellou~

Tämä postaus tulee taas kasaan materiaalista, mikä on koneella pyörinyt jo jonkin aikaa.


Kesällä tein suursiivousta vaatehuoneeseen ja raa'alla kädellä heitin myös muutaman pussillisen vaatteita roskiin.

Eteeni osui tämä kyseinen musta pitsimekko mikä on kulkeutunut jo useita, useita vuosia sitten minulle joltain kirpparilta.

Pyörittelin tätä mekkoa käsissäni ja aluksi se oli jo menossa siihen pussiin, minkä oli tarkoitus mennä roskiin.

Sain kuitenkin idean, mitä tälle mekolle voisi tehdä. 

 Mekko on kokonaan pitsinen, alla on vain musta vähän lyhyempi mekko.
Koska tää mekko oli jo menossa roskiin, ajattelin vähän "uusia" tätä enemmän omanlaiseksi.

Irrotin tämän mustan alusmekon, leikkasin hihat pois, leikkasin syvähkön V-kaula-aukon ja leikkasin selän auki.....

Outcome;

 

Minähän en mikään ompelija ole, joten en mä mitää oikeasti osaa tehdä. Kunhan halusin saada idean miltä mahtaisi mun näköinen mekko näyttää.
Etupuolelta ei ole kuvaa....olo oli muutenki turhan alaston. Ei siis tarvi pelätä, en todellakaa ole tällä minnekkää menossa! Omaksi iloksi vain.

Tuo mekon selkäosahan ei ole ihan sellainen millainen on mun "täydellisen" mekon selkäosa. Tai olisi muuten, mutta kun se on sen verran löysä ettei pysy muodossaan.
Ristikorukin pääsi hieman uuteen käyttöön.

Perus naamakuva mikä on ihan plöyh, puhumattakaan hiuksista.

Ja loppuun iso vauva, joka oli kaverina ku otin kuvia.




Ja vaikka tuo materiaali olikin vanhaa seuraava juttu on ihan tältä hetkeltä.
Janne aiheutti tänään pienen sydänkohtauksen. Lähdin neljän aikaan iltapäivällä käymään vanhempieni luona, hakemassa autoni jota isä on korjaillut. Janne sanoi kuitenkin jäävänsä kotiin, halusi jäädä tekemään omia juttujansa ja vain olla kotona viikonlopun. Tehnyt viime viikolla kuitenki useamman 11 tunnin työpäivän joten ihan ymmärrettävää, lähin siis yksin.
Seitsemän aikaan illalla, Janne kuitenki soittaa mulle. Herra kertoo että oli mennyt lääkäriin käymään, kun oli vatsa tullut niin järkyttävän kipeäksi. Soitti kuitenkin sen takia, että paikkakunnan terveyskeskuksesta oli passitettu ambulanssilla keskussairaalaan.
Silmät ja leukahan mulla putos ja kyselin vain että mitä miksi. Kuulemma lääkäri halusi lähettää keskussairaalaan testeihin ja kuvaukseen. Lähinkin sitten pian tämän puhelun jälkeen ajelemaan kotia, vaikka täytyy sanoa että hieman ajatukset olikin muualla kuin siinä ajamisessa.
On se vain tuskaista odotella kotona ja olla tietämätön että mikähän toisella on. Sanoin Jannelle, että soittaa mulle ku tietää enemmän ja että mikä on, mutta vielä yhdeksänkää aikana ei ollut kuulunu mitää.
Soitin sitte Jannelle ja sielä vastasi ihan toisen oloinen ihminen. Hyvin hiljainen ja selvästi kipeä. Kertoi että särkylääkeen vaikutus alkaa loppua ja alkaa taas sattumaan, joten en viitsinyt kauaa puhua puhelimessa. Selvästikkään ei jaksanut. Siinä vaiheessa alkoi vaan suurempi murehtiminen. Ekan puhelun perusteella se vaikutti ihan OK:lta ja oletin että tulee testejen jälkeen kohta takas kotia. Epäilin vahvasti että olisiki umpisuoli vaivannut. Sitten meidän puhelut vaihtu whatappiin ja se sano että odottelee edelleen lääkäriä. Oli pitkät jonot...
Puoli 11 aikaan oli vasta päässyt röntgeniin ja joutui taas odottelemaan lääkäriä ja oli saanut ennen sitä jo voltarenia suoraa lihakseen. Tässä vaiheessa kuitenkin oli kerrottu että epäillään virtsatiekiveä. Lääkärin jälkeen Janne kirjotti että joutuu jäädä täksi yöksi sinne. Saa siellä särkylääkettä kun tarvitsee ja kivi oli sen verran pieni, että tulee itsekseen pois.
Helpotti kun vihdoin tiesiki jotain. Ei vain kyllä käynyt mielessäkään moinen vaiva. Noh pitäisi päästä kotiin huomenna (tai siis tänään) heti vain kun se kivi tulee pois.
Se siitä sen muista suunnitelmista viikonlopulle.